you know my name, not my story

Tiiättekö sen onnellisuuden tunteen, kun vaan on pakko hymyillä itsekseen ilman mitään syytä? Sillä hetkellä oot onnellisin tyttö maailmassa eikä ykskään maailman paha tai bullshittii laukova urpo pysty pilaamaan sitä tunnetta. Ku unohat jok'ikisen mustapään ja puhkikuluneet lempparikengät ja keskityt vaan siihen lämpimään tuulenvireeseen, tasaiseen hengitykseen ja leppäkerttuun kannon päällä. Sit hetkessä, se onnellisuuden kupla puhkeaa ku puhelin pärähtää soimaan.

Mut miks sen pitää puhjeta? Miks me ei voitais olla onnellisia nyt ja aina, elämämme loppuun asti, eikö kaikki muka venaa et tulis se oma happy ending? Miks pienistä asioista kehitetään riitoja, kärpäsestä härkänen, ollaan loputtoman katteellisia muille materiasta tai ulkoisista seikoista. Miks ei vaan vois puhaltaa yhteen hiileen, puhaltaa toisten haavoihin, lohduttaa ystävää hädässä ja tehdä niistä puolitutuistakin ystäviä? Samassa paskassa tässä ryömitään, eikös kaikki vaan oo paljon kivempaa kamun kanssa?

En oo koskaan oikei hiffannu, mitä kiksejä jotkut saa toisten kiusaamisesta. Jo tarhassa näkee hiekkalaatikolla, miten joku lapsi jää kerta toisensa jälkeen rakentamaan hiekkalinnansa yksin. Ala-asteella suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle ison nenän, pömppömahan tai pisamien vuoksi. Ylä-asteella joutuu varomaan sanomisiaan, ettei vaan saa turpaansa koulun takana tupakkapaikalla. Lukiossa me osataan yleensä jo käyttäytyä, mut juoruilu ja selän takana puhuminen jatkuu aina työpaikan kahvihuoneista vanhainkodin kiikkustuoleihin. Enkä nyt ala miksikään maailmanparantajaksi, saatika väitä etten itsekin harrastais paskanpuhumista sillointällöin. Mutta osaan ihan täydellisesti asettua tuon pienen ihmisen asemaan, oon nimittäin itse se lapsi joka jätettiin yksin hiekkalaatikolle.

Maailmassa on hirveesti kamalia asioita, ja mulla on tapana ottaa kaikki tielle osuvat huolet itteeni. Pienestä pitäen oon ajatellut aina ensin muiden parasta. Ajan kuluessa sitä sit havahtuu ja tajuaa joutuneensa kynnysmatoksi. Muut funtsii, et toi on se kiltti Jenni joka aina suostuu kaikkeen, eipä ees kysytä siltä. Jossain vaiheessa sitä vaan havahtuu, että hei, milloin on mun vuoro? Milloin joku ajattelis mua? Meillä on tää yks elämä elettävänä, oma elämä joka on just meitä varten. Enää en vippaa parii euroo kelle tahansa puolitutulle, enkä anna kenenkään haukkua itteeni lättäpyllyksi. Annan tasan samalla mitalla takas, koska niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, vai mitä?

En tiiä kävikö mun pointti tästä tekstistä selväksi, mut toivoisin vaan et se ilkeä supina seläntakana vaihtuis hyväntahtoiseksi. Et haukkumisen sijaan kehuttais kaverin kivaa kampausta, lojaalia luonnetta tai uutta korua. Ja jos ei kertakaikkisesti keksi toisesta mitään hyvää sanottavaa, niin pitäis ainakin asian omana tietonaan. Kaikki me tehään virheitä, mutta on jokaisen oma asia, katkeroituuko vai opetteleeko antamaan anteeksi. Jokainen ansaitsee tulla arvostetuksi, olipa millainen pönttöpää tahansa  :)

I knew you were trouble

Hellurei ja hellät tunteet! Qstock oli ja meni, vähän jäi kaivelemaan etten menny tänävuonna sisäpuolelle mut hauskaa oli silti, vielä sillonki ku heräsin seuraavana aamulla kaverin lattialta filmipoikki toiselta puolelta kaupunkia! Ens vuonna pääseeki jo muka täysi-ikäisenä isojen tyttöjen puolelle ;)  

Salilla oon saanut iha uutta motivaatiota ja buustia treenaamiseen, aion olla parin kuukauden päästä elämäni kunnossa, ha. Oon kärsiny hirveestä hiphop-ikävästä joten kärvistelyn sijaan päätin tehdä tyylikkään comebackin nyt vuoden tauon jälkeen. Tokkopa sitä kaikkea on vielä kerenny unohtaa! I'm sooo excited hahah

Viime viikkoina oon kyllä shoppaillu valehtelematta niin paljon, että alan vakavasti puhuen olla sitä mieltä että ois parempi asettaa mun visa-tili käyttökieltoon. :D  No mut oonpa ainaki tehny hyviä löytöjä jos ei muuta! 

Tän kesän ilmat hipoo täydellisyyttä, ei voi valittaa! Sais jatkua piiitkälle syksyyn mun puolesta. Tosin ehin höyrypäissäni jo shoppailla uuen syystakinki, hups ..... Ihan vaa siltä varalta et nää +25c helteet ei jatkukaan sinne lokakuuhun asti!

Street Dreamin

Oon ollu nyt toukokuusta lähtien kesätöissä ja toissapäivänä vihdoin pääsin itsekin rentoutumaan kesäloman pariin! Hassu fiilis kun nyt voi nukkua pitkään ja tehdä ihan mitä huvittaa mihin kellonaikaan huvittaa, riippumatta muiden aikatauluista. :D  Aateltiin tehdä nyt loppuviikosta Ikea-reissu pohjoiseen niin sais vähän uutta ilmettä huoneeseen.

 God natt! ♥

No good reason to stay is a good reason to go

Heippahei vaan kaikille! Täällä ruudun takana kirjoittelee 17- vuotias tanssijatyttö Pohjois-Suomesta. Käyn lukiota ja oon ensvuoden abi. Vapaa-ajalla sähellän, nään kavereita,shoppailen,  kuvailen ja treenaan. :)
Mua on myös siunattu perheellä, jossa arki on nii hektistä, että meistä vois oikeestikki tehä jonku tosi tv/komedia ohjelman :D   kyllä siinä Iholla- sarjat kalpenis rinnalla!
Olen myös aiemmin pitänyt blogia, mutta kaiken muun hulinan keskellä edellinen blogi vaan niin sanotusti kuivu kasaan. Ei tuntunut enään mielekkäältä palata sinne kirjoittelemaan, kun kuitenkin on tässä vuoden aikana kaikenlaisia muutoksia ehtinyt elämässä tapahtua. Siispä aattelin alottaa nyt tän bloggaamisen nyt uudessa osoitteessa ihan puhtaalta pöydältä, ilman sen suurempia pähkäilyjä.

Ja jos joku nyt ihan vahingossa eksyy tänne lueskelemaan mun höpinöitä, niin nakkaa kommentilla! ♥